Viha ja Raivo

Kaksi tunnetta, jotka ovat kulkeneet matkassani liian monta vuotta. Joskus ne antaa kuulua itsestään enemmän ja joskus vähemmän. Viha ja raivo on tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä. En tiedä syytä, miksi olen vihainen ja raivoissani. Viha ja raivo purkaantui nuorempana tavaroiden heittelyllä. En pystynyt hillitsemään itseäni vaan heitin kaiken seinään minkä tiesin menevän rikki. Se toi hetkellistä tyydytystä. Mitenkään järkevää se ei ollut, mutta helpotti. En tiedä vieläkään miksi olin tai olen vieläkin niin vihainen. En tiedä miksi olen raivoissani.

En toivo kenellekkään pahaa enkä tekisi kenellekkään pahaa. Onko se viha ja raivo itseäni kohtaan? Mistä se tulee ja miksi se tulee? Miksi siitä ei osaa päästää irti? Mikä on se perimmäinen syy miksi sitä tuntee niin paljon noita kahta tunnetta?

Olo on yksinäinen, vaikka en ole yksin. Ympärilläni on ihmisiä, jotka haluavat auttaa, mutta olen silti yksin. En halua heiltä apua. En ole tarvinnut ennenkään, miksi nyt tarvitsisin? Miksi silloin kukaan ei silloin auttanut, kuin apua olisin tarvinnut? Miksi nyt eikä silloin 15 vuotta sitten? En ole tästä surullinen, ehkä enemmänkin vihainen.

16 vuotiaana muutin pois kotoa, koska en enää kestänyt olla kotona. Se toi helpotusta vihaani vähän. Oli helpompi hengittää kun oli yksin. Viha ja raivo kuitenkin pysyivät mukanani. Ne eivät poistunut mihinkään. Nuo tunteet jäivät taka-alalle enimmäkseen. Aika ajoin viimeisen 12 vuoden aikana olen väsynyt ja masennuksen kaltaisia oireita tulee. Silloin viha ja raivo nostaa päätään.

Olen tähän mennessä keksinyt keinon jatkaa eteenpäin. Olen aiemmin pystynyt työntämään ne ”huonot” ajatukset pois ja jatkamaan. Luovuttaminen ei ole ikinä ollut mulle vaihtoehto. Tällä kertaa kaikki on toisin. Sisälläni vallitsee pelkkä tyhjyys. Ei vastauksia eikä keinoja, miten tällä kertaa jatkaa eteenpäin.

XOXO Palasista koottu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *