Luottamus

Olin lentokentällä lähdössä jälleen karkuun omaa pahaa oloani. Törmäsin kirjaan ”Tunne Lukkosi”. Kirja herätti mielenkiintoni heti. Olen viimeisen parin vuoden aikana tutkinut enemmän itseäni ja miettinyt asioita monelta kannalta. Psykologia ja ihmismieli on alkanut kiinnostamaan enemmän ja sitä on alkanut etsimään vastauksia toisella tavalla. Kysymyksiä on herännyt paljon, joihinkin on myös saanut vastauksia. Jotkut ovat kuitenkin jäänyt ilman vastausta.

Meillä jokaisella on tiettyjä opittuja malleja ja toimintatapoja. Nämä usein opitaan lapsena ja nuorena, jolloin imemme itseemme kaiken ja kasvamme. Tunne lukot ohjaavat meitä päivittäin. Miten me reagoidaan eri asioihin, miten me koetaan kaikki ja toimitaan eri tilanteissa. Jos joku esimerkiksi korottaa ääntään, meissä herää tietynlainen tunne. Eikö vain? Itselläni nousee karvat pystyy ja asetun puolustusasemaan. Tätä kutsutaan ”taistele tai pakene” tilaksi.

Tämä juontaa juurensa tosi pitkälle elämässäni, ihan ala-asteelle saakka. Kun joku korotti ääntään tai alkoi huutamaan, en pelännyt vaan itselleni tuli fiilis, että nyt mun pitää suojella itseäni eli taistella. Koin ilmeisesti, että joku yrittää tulla ylittämään mun rajojani ja täytyy tehdä selväksi, ettei niitä ylitetä. He kenen olisi pitänyt seistä puolellani, eivät tehneet sitä. Koin, että olin ihan yksin. Olin pieni lapsi ja piti suojella jo itseä. Olin kokenut monen tekijän summana, ettei ole ketään kehen luottaa. Elin vain äidin kanssa, isääni en ole koskaan tuntenut. Lapsena en ole kuulemma hakenut läheisyyttä vaan olen työntänyt pois. Muistan selkeästi tämänlaisia tilanteita ala-asteelta eteenpäin. En tiedä kuinka kauan tai miksi olen näin tehnyt.

Koen tätä tunnetta vieläkin paljon ja huomaan, että auktoriteetit on itselleni vaikeita. Oletus on, että ihmiset on hyviä ja heihin luotetaan. Itse on luota ihmisiin juuri ollenkaan, josta tämä luottamus ja auktoriteetti-ongelma varmasti kumpuaa. Heidän tulee ensin vakuuttaa, että on turvallinen ja luotettava, jotta pystyn kunnioittamaan ja luottamaan heihin. Epäilet kaikkia ja kaikkea, et luota kehenkään vaan oletat, että joku kuitenkin kääntyy sinua vastaan ja romuttaa sen luottamuksen. Aika kamalaa vai mitä?

Ehkäpä siinä on yksi syy, miksi olen yrittäjä tai miksi työnnän helposti ihmiset pois läheltäni. Pidän kaikki mielummin käsivarren mitan verran kauempana kuin päästäisin lähelleni. Usein kun olen luottanut ihmisiin ja päästänyt lähelle, he kääntyvätkin minua vastaan. Minua satutetaan tavalla tai toisella. En enää luota. On helpompi olla luottamatta. Ei joudu enää satutetuksi. Yksin on helpompi olla kuin muiden kanssa. Joudun kärsimään, mutta kärsin mielummin yksinäisyydestä kuin siitä, että ihmiset jatkuvasti pettävät luottamuksen ja romuttavat kaiken.

XOXO Palasista koottu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *