Epäonnistuminen

Jokainen varmaan tietää sen tunteen kun yrität kovasti, kaikki ei menekkään suunnitellusti ja homma menee pieleen. Epäonnistuminen. Se tunne valtaa koko kehon ja mielen. Hetki sitten oli mielessä onnistuminen ja hyvä fiilis, mutta se kääntyykin päälaelleen. Elämän eri tilanteissa sitä kokee epäonnistumisen joko pienenä tai isona. Itselläni jatkuva kuormitus teki sen, että pienikin epäonnistuminen tai erhe, alkoi tuntui ylitsepääsemättömältä. Palataan hieman ajassa taaksepäin. Näen hyvin selkeästi nyt ne hetket ja ajat, jolloin kaikki muuttui lopullisesti.

Oli elokuu ja töihin paluu häämötti. Odotin paluuta innolla, olinhan ollut 5 viikkoa lomalla. Jokin oli kuitenkin pielessä. Oma yrityshän on kaikkea mitä voi toivoa. Yli 3 vuotta takana maailman rakkainta duunia. Unohtumattomia ja ansaittuja onnistumisia. Myynti pysyy tavoitteiden yläpuolella, kasvua sopivassa suhteessa, asiakkaita ja tapahtumia. Loppuvuoden hommat oli suunniteltu jo aikoja sitten valmiiksi. Osa-aikainen työntekijäkin palkattu avuksi. Tilanne oli siis aivan loistava. Kaikki muukin ympärillä oli sitä mitä oli toivonut ja tavoitellut. On perhe ja koira, katto pään päällä, laskut saa maksettua ja ruokaakin löytyi kaapista. Se jokin kuitenkin puuttui. Ja se jokin oli kaikista tärkein.

Kaikki muuttui n. 3 viikkoa sitten kun romahdus oli alkamassa. Lähdin ajoissa perjantaina töistä kotiin, töitä en varsinaisesti tehnyt tuona päivänä ollenkaan, kunhan hengailin. Päässä vilisi liian monta asiaa. Ympärille kun katsoin, näin vain tekemättömiä ja keskeneräisiä asioita. Niin kotona kuin töissäkin. Kaikki oli vain keskeneräistä, syyllisyydentunto nosti päätään roimasti ja mielessäni kaikui vain sanat ”Etkö vieläkään saanut tuota tehtyä, etkö sä nyt oikeesti osaa. Kaikki muut on sua parempia. Sä et taaskaan onnistunut”.

Nämä samat sanat kaikuivat päässä joka päivä ja usean kuukauden ajan. Tunnistan nämä sanat jo vuosien takaa ihan ala-asteen loppupuolelta asti, koska mikään ei riitä. Aina on parannettavaa, aina pitää olla paras ja täydellinen, jos virhe tai erhe tulee, siitä tulee rangaista. Rangaistus on usein sanallinen, joka pitää kurissa. Taaskaan en ollut mitään. Taaskaan en saanut tehtyä sitä ja tätä ja tota. Kaikkea mitä yritin tehdä, tuntui se lopputtomalta epäonnistumisien ketjulta. Se ei tuntunut hyvältä eikä sitä nähnyt mitään hyvää missään. Epäonnistumisen fiilis alkoi painaa niin paljon, että uskoin etten osaa enkä ole hyvä missään. Kun nämä tunteet ottavat vallan, positiivinen ajattelu väistyy tahtomattaan.

Jossain syvällä alitajunnassani on aina se ääni, joka romuttaa kaiken. Joskus tämä ääni on hiljempaa eikä se vaikuta elämään. Kun kuormitun liikaa ja unohdan oman hyvinvointini, ottaa se ääni enemmän tilaa ja valtaa. Ääni alkaa ohjailemaan enemmän ja enemmän. Positiivisen ja virkeän mielen valtaa synkkä sadepilvi. Ajatukset tai oikeastaan koko ajatusmaailma muuttuu synkeämmäksi. Ennen iloiset päivät, hyvä fiilis kaikessa mitä teki saakin muutoksen ja ne kivatkin asiat muuttuu melkein vastenmieliseksi ja pakkopullaksi.

Jos olisin pysähtynyt ja miettinyt jo aiemmin, että miksi koen niin isona asian epäonnistumisen, tilanteen olisi voinut hoitaa jo muutamia vuosia sitten pois. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä alkaa muuttaan tapojaan. Tämä oli minulle nyt se hetki.

Nyt en kuitenkaan koe, että olen epäonnistunut. Opettelen koko elämän erilaisia asioita. Liittyivät ne sitten mihin tahansa, en kuitenkaan koskaan ole valmis. Itselle tulee olla armollinen. Tulee pysähtyä ja miettiä, miksi koen jotain tunnetta näin vahvasti että se alkaa hallita lähes koko elämää. Kun kuuntelee itseään, vastauksen voi löytääkin.

XOXO Palasista koottu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *